“Maksoin pääomat suoraan velkojalle. Paljon teidän kulujanne on vielä maksettavana?”. “Lasku on jo maksettu, teidän kulujanne en ala makselemaan.” Tässä pari varsin yleistä kommenttia velallisasiakkailta, kun alkuperäinen lasku on maksettu perintätoimiemme aloittamisen jälkeen suoraan velkojalle. On hyväksyttävää ja toisaalta myös hyvä, että suurin osa kokonaissaatavasta maksetaan ripeästi vaikka sitten suoraan velkojalle. Edelleen kuitenkin viivästyskorot ja perintäkulut on maksettava. Ne ovat lakien (korkolaki ja laki saatavien perinnästä) mukaisia kuluja maksuviiveestä johtuen ja siten niihin muodostuu velkojalle oikeus. Yksi tärkeä täsmennys: kulut ovat velkojan, ei perintätoimiston. Harvemmin asiasta tarvitsee vääntää kättä, mutta selvennetään asiaa hieman yksityiskohtaisemmin.
Mitä perintäkulut ovat ja mistä ne muodostuvat?
Perintäkulut ovat saatavien perinnästä johtuvia todellisia kuluja, ja laki on määrittänyt kuluille vihdoin myös yritysperinnän osalta ylärajat. Tästä kirjoitimme reilu vuosi sitten, kun päivitetty laki saatavien perinnästä tuli selkeyttämään kulurajoja: https://perintaritari.fi/uusi-perintalaki-tasavertaistaa-yritysvelallisten-asemaa/
Tässä vielä kertauksena millaisia perintäkuluja saatavista voi vaatia.
Yritysperintä:
Ensimmäisestä maksuvaatimuksesta, jossa saatavan pääoma on
- enintään 500€, perintäkulua voi olla max 50€
- yli 500€ mutta enintään 2500€, perintäkulua voi olla max 70€
- yli 2500€ mutta enintään 10000€, perintäkulua voi olla max 90€
- yli 10000€, perintäkulua voi olla max 110€
Toisessa maksuvaatimuksessa kulua saa lisätä enintään puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen määrästä. Jos perinnässä käytetään trattaa, siitä muodostuvien kulujen ylärajat vaihtelevat pääoman suuruudesta riippuen 110€ ja 150€ välillä.
Kuluttajaperintä:
Ensimmäisestä maksuvaatimuksesta, jossa saatavan pääoma on
- enintään 100€, perintäkulua voi olla max 14€
- yli 100€ mutta enintään 1000€, perintäkulua voi olla 24€
- yli 1000€, perintäkulua voi olla max 50€
Toisessa maksuvaatimuksessa kulua saa lisätä enintään puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen määrästä.
Laki saatavien perinnästä määrittää perintäkulujen alkamisen yhtä vuorokautta ennen kuin maksukehotus on velallisasiakkaalle laitettu matkaan. Tässä on olettamuksena se, että velkojan tekemät toimenpiteet saatavan siirtämiseksi perintätoimistolle ovat tapahtuneet vuorokausi ennen maksukehotuksen kirjaamista.
Perintäkulut muodostuvat perintätoimistossa muun muassa luottotietojen ja osoitetietojen tarkastamisesta, toimeksiannon kirjaamisesta sekä maksuvaatimuksen lähettämisestä. Lisäksi kulu pitää sisällään tavanomaista liiketoimintaan liittyviä kuluja (ohjelmistojen ylläpito, toimisto jne). Toisten toimeksiantojen kohdalla selvitystyötä tehdään enemmän kuin toisissa, mutta jokaista napsautusta ei yleisesti lähdetä erikseen lisäämään perintäkuluksi. Haastavissa ja tavanomaista suurempaa selvitystyötä vaativissa toimeksiannoissa perintäkulu voi olla myös tavallista suurempi. Se tulee kuitenkin aina perustella tapauskohtaisesti.
Perintätoimisto lisää kuluja, mutta ei omista niitä
Kun perintätoimisto hoitaa toimeksiantona saatavien perintää, perintäkulut ovat velkojalle kuuluvia kuluja perintätoimenpiteistä. Usein ne määritellään perintätoimistolle kuuluviksi kuluiksi, mutta näin se ei ole. Se, mitä sopimus velkojan ja perintätoimiston välillä pitää sisällään palvelun hinnoittelun osalta, on heidän välinen asiansa. Usein sopimuksessa perintätoimisto saa osana palvelumaksua velallisasiakkaalta perittävän perintäkulun suuruisen summan.
Jos velallisasiakas ei suostu maksamaan perintäkuluja ja viivästyskorkoja, voi velkoja vaatia niitä maksettavaksi esimerkiksi trattaperinnällä tai oikeudellisin keinoin. Niihin on muodostunut oikeus korkolain ja perintälain mukaisesti. Meille sopii myös hyvin se, että perintäkuluja ja viivästyskorkoja ei maksetakaan meille Perintäritarille vaan velallinen maksaa ne suoraan velkojalle. Joskus velallisasiakkaat ovat niin perintätoimistovastaisia, että asioille on mietittävä vaihtoehtoisia ratkaisutapoja.
Perintätoimisto saattaa myös omissa nimissään periä saatavia velallisasiakkailta. Se on voinut ostaa saatavakokonaisuuksia itselleen tai sillä voi olla aikaisemmasta toimeksiannosta toimeksiantopalkkiota saatavana. Tällöin viivästyskorot ja perintäkulut ovat tietystikin perintätoimiston omia kuluja, sillä se toimii velkojana tilanteessa.
Ripeä asioiden hoitaminen pitää perintäkulut minimissä
Perintäritarissa pyrimme palvelemaan toimeksiantajia siten, että he saisivat erääntyneet saatavansa tililleen mahdollisimman nopeasti. Sehän saatavien perinnän olennaisin tarkoitus on. Mikäli lisäisimme aina perintäkuluksi ylärajan mukaisen kulun, vaikeuttaisimme velallisasiakkaan kokonaissaatavan maksamista. Meillä 100€ pääomaan lisätään viivästyskoron lisäksi perintäkulua 25€, vaikka se voisi olla 50€. Toisille pieniä juttuja, mutta toisille merkittäviä.
Toinen malli, jolla pyrimme minimoimaan perintäkulujen kertymisen, on puhelu velallisasiakkaalle kirjeen lähettämisen lisäksi ennen sen erääntymistä. Puhelun avulla saamme informoitua velallisasiakkaan tilanteesta ja lähetettyä hänen hyväksynnällään mailitse kehotuksemme, joka tällöin menee välittömästi velallisasiakkaan saataville. Kirje voi tavoittaa asiakkaan vasta eräpäivän jälkeen tai pahimmillaan ei saavu asiakkaalle ollenkaan. Uudet toimenpiteet kerryttää lähtökohtaisesti aina lisäkuluja velallisasiakkaalle ja ne haluamme pitää minimissään, jos vain mahdollista.
Me emme Perintäritarissa tarjoa maksutonta perintää toimeksiantajillemme. Se on oikeastaan ainoa malli kunnioittaa omaa työtään, joustaa asiakkaiden haastavissa tilanteissa ja motivoida itseämme tekemään töitä ahkerasti ja laadukkaasti. Siten on tärkeää, että toimeksiantopalkkio ja perintäkulu osataan aina erottaa toisistaan: perintäkulu on kulua, joka muodostuu perintätoimenpiteistä velallisasiakkaan maksettavaksi ja toimeksiantopalkkio on velkojalle kohdistettua palvelumaksua onnistuneista perintätoimista.
Perintäritarin Juha