Perintälaki tasavertaistaa yritysvelallisten asemaa

Laki saatavien perinnästä saa pysyvän muutoksen 1.5.2022. Tammikuussa 2021 voimaan tullut väliaikainen lakimuutos loi suunnan tälle pysyvälle muutokselle tuoden yritysvelallisten kohteluun tasavertaisuutta ja selkeitä rajoja perintäkuluihin. Korona-aikana perintätoimintaa ja yritysten liiketoimintaa inhimillistänyt väliaikainen lakimuutos vauhditti yritysperintää koskevaa lakimuutosta. Kuluttajaperinnässä vastaavanlaiset lakimuutokset tehtiin jo vuonna 2013, jolloin esimerkiksi perintäkulujen ylärajat määriteltiin lakiin. Miten laki tulee nyt muuttumaan?

Lakimuutoksen tavoitteena on velallisten tasavertainen kohtelu

Tulevan lakimuutoksen keskeisin tavoite on saada yrityksille tasavertainen kohtelu saatavien perinnässä. Ennen vuotta 2021 yrityksille kohdistettujen perintäkulujen määrää ohjasi sana “kohtuullisuus”. Eri perintätoimistoilla oli erilaiset näkemykset perintäkulujen kohtuullisuudesta ja siten velalliset joutuivat ilahtumaan tai kärsimään sen mukaan mikä perintätoimisto heiltä saatavia sattui perimään. Näemme, että tätä lakimuutosta ovat odottaneet niin velkojina kuin velallisina toimivat yritykset sekä perintätoimistot pelisääntöjen selkeyttämisen vuoksi.

Perintäkuluihin selkeät ylärajat

Toukokuusta eteenpäin perintäkulujen ylärajat on määritelty selkeästi. Perintäkulujen selkeät ylärajat auttavat myös yrityksiä pitämään omista oikeuksistaan paremmin huolta, sillä perintätoimistoja valvova Etelä-Suomen Aluehallintovirasto toimii viime kädessä kohtuullisten perintäkulujen selvittäjänä. Lakimuutos tulee todennäköisesti myös vähentämään valvovan viranomaisen työmäärää.

Aikaisemmin 400€ saatavassa perintätoimiston A:n lisäämä perintäkulu saattoi olla 100€ ja perintätoimiston B:n 40€. Se on velallisyrityksille ollut aikamoista rulettia. He eivät valitettavasti itse saa päättää mikä perintätoimisto heitä lähestyy. 1.5.2022 eteenpäin muuta kuin kuluttajasaatavaa perittäessä perintäkuluihin tulee seuraavia ylärajoja:

  • Maksumuistutus 12€
  • Ensimmäisestä maksuvaatimuksesta, jossa saatavan pääoma on
    • enintään 500€, perintäkulu voi olla max 50€
    • yli 500€ mutta enintään 2500€, perintäkulua voi olla max 70€
    • yli 2500€ mutta enintään 10000€, perintäkulua voi olla max 90€
    • yli 10000€, perintäkulu voi olla max 110€

Toisessa maksuvaatimuksessa kulua saa lisätä enintään puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen määrästä.

Edelleen perintäkulut voivat olla maksuvaatimuksilla myös “listahintoja” suurempia, mikäli perintä vaatii normaalia suurempaa selvitystyötä. Niistä on aina velallisen pyydettäessä esitettävä tarkempi erittely vaadituista perintäkuluista ja niiden perusteista. Jos perinnässä käytetään trattaa, siitä muodostuvan kulun ylärajat vaihtelevat pääoman suuruudesta riippuen 110€ ja 150€ välillä.

LUE MYÖS: ”Lakimuutos toi kuluttajien perintäkuluihin selkeät rajat”

Blogikirjoituksemme 8.5.2018

Perintäkulujen “lypsämistä” rajoitetaan

Aiemmin perintäkuluja sisältävien maksuvaatimusten määrää ei ole rajoitettu laissa vaan jokaiselle samaan velkaan kohdistuvalle maksuvaatimukselle on voitu lisätä kohtuullinen perintäkulu. Räikeimpien tapausten aiheellisuuden Etelä-Suomen Aluehallintovirasto on toki selvittänyt, mutta laissa ei ole määritelty asiaa tarkemmin. Lakimuutoksen myötä perintäkuluja voi vaatia lähtökohtaisesti enintään kahdesta maksuvaatimuksesta sekä enintään yhdestä tratasta.

Jo väliaikaisella lakimuutoksella rajattiin kuluja sisältävien toimien määrää ja se on mielestämme ollut tervetullut muutos. Jos seitsemäs maksuvaatimus ei tuota toivottua tulosta niin kannattaako sitä kahdeksatta enää lähettää? Maksuvaatimus ei koskaan ilahduta vastaanottajaa vaan aiheuttaa poikkeuksetta negatiivisia mietteitä. Prosessin yksinkertaistaminen selkeyttää viestintää myös vastaanottajalle, sillä viimeistään toisen maksuvaatimuksen kohdalla on syytä havahtua ja olla perintätoimistoon yhteydessä.

LUE MYÖS: ”Laki saatavien perinnästä ja hyvä perintätapa ohjaavat perintätoimistoja”

Blogikirjoituksemme 24.1.2019

Maksuvaatimukset voi pyytää jatkossa myös verkkolaskuina

Kuluja sisältävien maksuvaatimusten aikarajoja myös pidennetään. Aiemmin perintäkulua uudelle maksuvaatimukselle sai lisätä vasta, kun edellisen maksuvaatimuksen (tai maksumuistutuksen) lähettämisestä oli kulunut vähintään seitsemän vuorokautta. Toukokuusta eteenpäin aikaraja on vähintään kymmenen vuorokautta. Myös tratan protestoimiseen tuli uusi aikaraja: tratan voi protestoida aikaisintaan 14 vuorokautta sen asettamisesta, ja lähtökohtaisesti sitä ei saa protestoida enää yli 60 vuorokautta sen asettamisen jälkeen. Väliaikaisessa lakimuutoksessa protestointiaika oli 21 vuorokautta.

Tämä lakimuutoksen kohta on paikallaan kirjepostin jakeluviiveen kasvusta johtuen. Lisäksi lakiin on kirjattu mahdollisuus pyytää perintätoimistoilta maksuvaatimuksia kirjepostin sijaan muillakin toimitusvaihtoehdoilla. Näin ollen esimerkiksi verkkolaskutuksen hyödyt saadaan maksimoitua.

Viittaamme tässä kohtaan, jossa velallinen voi erikseen perintätoimistolle ilmoittamalla saada perintään liittyvät vaatimukset kirjepostin sijaan esimerkiksi sähköpostitse tai verkkolaskuna. Lakimuutos koskee tämän kohdan osalta myös kuluttajia, jotka voivat sopia perintätoimistojen kanssa enintään 12 kuukautta kestävän sopimuksen maksuvaatimusten lähettämisestä poikkeavalla toimitusvaihtoehdolla. Jotta perintätoimisto voisi toimia velallisen toivomalla tavalla, yritysten on erikseen informoitava jokainen perintätoimisto erikseen miten maksumuistutukset, maksuvaatimukset ja mahdolliset tratat jatkossa toivoo saavan.

LUE MYÖS: ”Verkkolaskulaki pakottaa yritykset yhtenäistämään laskutustaan”

Blogikirjoituksemme 18.2.2020

Maksumuistutus vai vakiokorvaus?

Väliaikaisessa lakimuutoksessa maksumuistutuskulu sai olla enintään 10€ ja uusi laki rajaa muistutuskulun olevan enintään 12€. Silti yritykset ovat saaneet maksumuistutuksia jopa 40€ kuluilla. Syy tähän on EU:n maksuviivedirektiivin mukainen vakiokorvaus (määrä 40€), johon velkojalle on muodostunut oikeus samalla, kun velkojalla on oikeus viivästyskorkoon. Kansallisella lainsäädännöllä ei voida heikentää velkojan etua, joka EU:n maksuviivedirektiivissä on määritelty.

Jos saatava siirtyy muistutuksen jälkeen perintään, ja maksumuistutus on sisältänyt 40 euron vakiokorvauksen, velkojalla on tällöin oikeus saada perintäkuluja vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän. Eli muistutuksen ja maksuvaatimuksen kokonaiskulu ei voi 300€ laskussa olla 90€.


Jos meidän mielipidettämme kysytään lakimuutoksesta niin annamme sille kiitettävän arvosanan. Perintäkulut ovat hyvin linjassa väliaikaisen lakimuutoksen kanssa, ja aikarajojen selkeytys 10 vuorokauteen on tervetullut linjaus kirjepostin toimitusviiveiden vuoksi.

Saatavien vapaaehtoisen perinnän tehtävä ei ole kuormittaa velallisasiakkaita perintäkuluilla vaan saattaa tietoon maksuviiveet ja maksamattomuudesta aiheutuvat seuraukset. Tämä lakimuutos on ennen kaikkea oikeudenmukainen velallisyrityksille. Ylilyönnit perintäkuluissa ovat nyt lopullisesti historiaa.

Perintäritarin Juha

Comments are closed.