Elokuun 9. päivä saimme Seinäjoen Ammattikorkeakoulusta työharjoitteluun iloisen ja motivoituneen daamin. Jo toukokuussa haastateltu Johanna pääsi vihdoin irti. Kymmenen viikkoa myöhemmin harjoittelu oli takana päin ja silmien edessä työsopimus, johon me molemmat innoissamme raaputimme nimet alle. Annetaan Johannan itse kertoa miten matka on taittunut.
Johannan työharjoittelu
Uskon siihen, että mikään ei ole sattumaa, ja kaikki asiat lopulta liittyvät toisiinsa – sama pätee myös harjoitteluuni Perintäritarissa.
Alustetaanpa asiaa hieman – syksyllä 2019, ollessani ensimmäisen vuoden tradenomiopiskelija SeAMKissa, pääsin juontamaan yrittäjäpaneelia, joissa neljä seinäjokelaista yrittäjää tulivat meidän opiskelijoiden ”grillattavaksi”. Yksi tässä rivistössä oli Perintäritarin Jussi – ja tässä paneelikeskustelussa heräsi ensimmäistä kertaa mielenkiintoni perintäalaa kohtaan, erityisesti siihen, miten paljon helpommin lähestyttävä ja inhimillisemmin toimiva toimija Perintäritari on.
Otetaan siitä harppaus kevääseen 2021. Kauniina keväisenä päivänä katsoin telkkarista mitä lienee, kun koulun sähköpostiin tipahti viesti – Perintäritari hakee harjoittelijaa! Olin jo muutaman viikon tuskaillut, kun harjoittelupaikka tuntui olevan niin kiven alla, joten sen kauempaa miettimättä otin puhelimen käteen ja soitin kysyäkseni harjoittelusta lisää. Pikapuoliin laitoinkin jo cv:n luettavaksi ja vastauksena sain haastattelukutsun – haastattelun jälkeen ei mennyt montaa tuntia, kun puhelin soi ja sanottiin että tervetuloa!
Aloitin harjoittelun elokuussa, ja aika on mennyt ihan hurjan nopeasti! En oikeastaan osaa sanoa, mitä odotuksia harjoittelulle mulla oli, mutta uskallan sanoa niiden kyllä ylittyneen. Aiempi työkokemukseni on ihan muilta aloilta, niin oli myös itselle hyvä haasteen paikka hypätä hyvällä tavalla tuntemattomaan ihan uudelle alalle. Liiketalouden tradenomiopinnoista huomasin eniten olleen hyötyä oikeudelliseen osaamiseen liittyvistä opinnoista, sekä tiedonhausta että ongelmanratkaisusta – oikeastaan kaiken muun on oppinut harjoittelun ohessa matkan varrella.
Harjoittelun aikana eniten on korostunut se, kuinka tärkeää on tehdä asiat tarkasti ja mahdollisuuksien mukaan selvittää asiat mahdollisimman hyvin. Muutaman kerran on pitänyt paasata nyrkkiä pöytään, kun tuli tahtomattaankin käytyä Kantapää-opiston kursseilla… Tärkeää on ollut se, että aina on ollut apua tarjolla kiperissäkin tapauksissa, eikä ole tarvinnut jäädä yksin haasteiden kanssa. Yhtä lailla virheen sattuessa, siitäkin on aina rakentavasti sanottu ja kerrottu, miten tulisi seuraavan kerran toimia. Tässä työssä ei niin sanotusti pikavoittoja paljon jaeta, mutta matkalle on tullut myös hyviä onnistumisia ja oivalluksia – vaikka välillä niitä on pitänyt vähän odotella. 😊
Lähdin harjoitteluun asenteella, että haluan oppia kaiken, mitä tässä ajassa ehtii opettaa – ja täytyy sanoa, että se tavoite on kyllä täyttynyt. Voi ylpeänä katsoa kulunutta paria kuukautta taaksepäin ja todeta oppineensa paljon ja tehneensä hommat hyvin. Niinkin hyvin, että saan marraskuusta alkaen olla ihan ”oikeissa töissä” Veeran, Juhan ja Jussin kanssa.
Ympyrä siis sulkeutuu, kahden vuoden takainen ajatus siitä, että ”olispa kiva tehdä tuolla töitä” konkretisoituu, ja saan viimeistellä tradenomiopinnot kuntoon Perintäritarin ollessa myös opinnäytetyöni toimeksiantaja – eipä paljoa paremmin olisi voinut harjoittelu mennä!
Perintäritarin Johanna
LUE MYÖS: ”Työharjoittelu poiki kesätyön – Veeralle auttaminen on luontaista”
Blogikirjoituksemme 5.5.2020