Viime sunnuntaista lähtien aktiivisena käynyt pikavippikeskustelu sai minutkin aktivoitumaan LinkedInissä, Twitterissä ja nyt kattavammin tässä blogissa. “Yhteiskunta asettaa lait ja säännöt. Minusta me toimimme silloin moraalisesti, kun toimimme niiden mukaan”, totesi viime sunnuntain HS:n artikkelissa erään kulutusluottoyrityksen toimitusjohtaja. Kun miljoonien tulosta tahkoavan yrityksen johtaja tulee suuren valtakunnallisen lehden haastattelussa ulos tällaisella argumentilla, aiheuttaa se suurta huolta etenkin, kun se tapahtuu rahoituspalveluita tarjoavalla alalla, jossa moraaliset valinnat määrittävät ihmisten taloudellista hyvinvointia. Riittääkö lain sana ohjaamaan liiketoimintaa?
Moraali on käsitys oikeasta ja väärästä
Wikipedia määrittää moraalin seuraavasti: “Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein tai väärin. Moraali-sanaa käytetään sekä kuvailevasti viittaamaan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä että ohjeita antavasti siitä, minkä tulisi olla moraalisesti hyvää ja oikeaa toimintaa.”
LUE MYÖS: ”Kulutusluotoilla riistäminen vaikeutuu”
BLOGIKIRJOITUKSEMME 30.4.2019
Moraali määrittää ensisijaisesti sen mikä on oikein ja mikä väärin. Valtiovalta ei voi olla moraalin vartija. Laki antaa asioille äärimmäiset rajat. Ei kiusaamistakaan ole laissa kielletty ellei se mene pahoinpitelyn puolelle, mutta moraalisesti se ei ole hyväksyttävää. Se mikä laissa ei ole erikseen kiellettyä ei tarkoita, että se on sallittua. Juuri sitä moraali säätelee. Moraali on se harmaa väri mustan ja valkoisen välissä. Toisilla se on suurempi kuin toisilla.
Jos me saisimme Suomeen positiivisen luottorekisterin, tulisi sen hyödyntäminen perustua ehdottomasti sääntelyyn, jotta sen käyttö olisi vastuullista. Jo nyt suuri osa pikavippiyhtiöistä jakaa positiivista luottotietoa keskenään, jotta he pystyvät arvioimaan asiakkaiden luottokelpoisuutta myös olemassa olevien luottojen osalta ja sen myötä tekemään parempia päätöksiä luotonannossa. HS:n artikkelista kävi kuitenkin ilmi, että 216€ maksuvaran omaava henkilö sai nostettua alustaa käyttäviltä yrityksiltä yli 12000€ lisävelat kuukauden aikana. Eihän sen pitäisi olla mahdollista, kun tieto välittyy alustalle päivittäin? Myönnetäänkö siis pirullisia pikavippejä, vaikka nähdään että nykyinen maksukyky ei asiakkailla riitä ja toivotaan, että jossain vaiheessa raha alkaa ulosoton kautta yritykselle kotiutumaan? Onko algoritmit parhaita luottopäätöksen tekijöitä vai pitäisikö ihmisen kuitenkin olla viime kädessä tekemässä päätökset? Vastuullinen luotonanto on sitä, että olemassa olevaa tietoa hyödynnetään kokonaisuus huomioiden sisältäen myös asiakkaan edun. Tällaisia asioita tuskin kirjataan lakiin ja sen vuoksi alakohtaisilla säädöksillä toimintaa pystytään ohjaamaan myös heikomman moraalin yrityksillä siten, ettei se lisää yhteiskunnallisia ongelmia.
Perintäalalla korkea moraali ensisijaisen tärkeää
Peilaan mielelläni tässä myös omaa toimialaamme. Kuluttajaperinnässä meillä on laki saatavien perinnästä, joka ohjaa perintätoimistojen toimintaa kuluttajien kohdalla. Lain sanelemat perintäkulut on viimeistään 2013 lakiuudistuksen myötä viety niin alas, että poikkeuksetta jokainen perintätoimisto hinnoittelee palvelunsa niiden mukaisesti. Ajallista kulua muodostuu tietojen syöttämisestä, postittamisesta, puheluista ja tilittämisestä. Jos data ja tilitykset siirtyvät automaattisesti, ohjelmistokehittämiseen on investoitu varsin paljon euroja, mikä on ajan saatossa katettava tuotoilla.
LUE MYÖS: ”Laki saatavien perinnästä ja hyvä perintätapa ohjaavat perintätoimistoja”
BLOGIKIRJOITUKSEMME 24.1.2019
Yritysperinnässä tilanne onkin sitten aivan eri ja siellä moraali tulee näkyvästi kuvioihin mukaan. Laki saatavien perinnästä koskee kuluttajia ja yritysten välistä perintää ohjaa hyvä perintätapa – ei siis mikään erityinen laki. Se antaa perintätoimistoille mahdollisuudet toimia varsin vapaasti ja joustavasti. Miten suuri perintäkulu on sovelias, onko maksusuunnitelmissa annettu velalliselle riittävästi aikaa ja miten nopeasti saatava ohjataan oikeudelliseen perintään? Näitä arvioi viime kädessä Aluehallintovirasto, ja sen antamat päätökset ovat tuoneet tiettyjä reunaehtoja alamme toimintatapoihin.
Se, mitä olen kahden vuoden aikana alan toimintaa sisäpuolelta seurannut, on toimijoilla pääosin korkea moraali. Siitä kielii myös Aluehallintoviraston päätöslyhennelmät, joihin ei juurikaan ole tullut lisäyksiä vuoden 2017 alkupuoliskon (toki päivitetty viimeksi 1/2018). Moraalikäsitykset ovat suhteellisia ja sen vuoksi jotkut toimenpiteet ei kaikkien mielestä ole hyväksyttäviä. Uskon 2013 vuoden lakimuutosten suunnanneen myös yritysperintää parempaan suuntaan.
Teetkö omat päätöksesi vastuullisesti?
Nykyään sosiaalisessa mediassa ja uutisoinneissa osataan tarttua hyvin vastuullisuuteen ja siitä on tullut uusi musta. Vastuuttomasti toimivia yrityksiä nostetaan esille rohkeasti. Siten pystytään vaikuttamaan ihmisiin ja heidän ostopäätöksiinsä. Niin kauan, kun ostat vaatteesi Burberrylta annat hyväksynnän heidän toimintatavalleen polttaa myymättömiä vaatteita vuodessa 32 miljoonan euron edestä. Jos olet osakesijoittaja ja ahnehdit Bank Norwegianin hyvätuottoisia osakkeita, tuet samalla heidän pikavippitoimintaansa. Lakia näissä ei missään nimessä rikota osaltasi, mutta korkean moraalin omaavat henkilöt miettivät laajemmin yhteiskunnan hyvinvointia.
Tänä vuonna olemme saaneet myös lukea eri pankkien/pankkiiriliikkeiden sijoitustoimista, joissa ikäihmisille on suositeltu korkeariskisiä tuotteita. Pahimmillaan moraalittomuus ja ahneus on johtanut siihen, että asiakkaat ovat menettäneet merkittäviä omaisuuksia moraalittomuuden vuoksi. Rohkeimmat ovat jopa julkisesti kertoneet, millaista on myydä valheellisin argumentein sijoitustuotteita asiakkaille.
Ainakin itselleni on tärkeää, että yritykset sitoutuvat liiketoiminnassaan ottamaan vastuun paremman ja turvallisemman yhteiskunnan rakentamisesta sekä pyrkivät toimimaan kestävän kehityksen periaattein. Tehtävämme on varmistaa myös seuraavien sukupolvien hyvinvointi omilla toimillamme. Se ei tapahdu vaatteita polttamalla eikä ylivelkaantumisella.
Yhteiskuntavastuu on meidän kaikkien asia ja jokainen voi vaikuttaa siihen omilla teoillaan. Pyrimme Perintäritarissa siihen, että teemme hankintamme suomalaisilta (ensisijaisesti vielä paikallisilta) yrityksiltä ja kumppanimme ovat vastuullisia toimijoita, joiden kanssa on mukava tehdä kauaskantoista yhteistyötä. Se, jos mikä, on palkitsevaa.
Mielestäni ollaan heikoilla, jos yrityksen toimintatapoja määrittää ensisijaisesti laki ja säädökset eikä moraali. Laista löytyvät porsaanreiät on varmasti löydettävissä, jos ahneuksissaan halutaan vain ajatella omaa etua. Lopullisen hyväksynnän toiminnasta antaa kuitenkin asiakkaat ja yhteistyökumppanit. Ne lopulta myös määrittävät onko yrityksesi olemassa vai ei.
Perintäritarin Juha