Kansanedustaja Satu Taavitsainen (sd.) teki eduskunnassa lakialoitteen perintälain muuttamisesta yritysten välisen perinnän osalta. Tämän myötä yritysten väliseen perintään tulisi myös kuluille katto, joka on jo kuluttajaperinnässä. Hänen esityksensä mukaan olisi vain yhdet perintäkulujen rajat, jotka koskettaisivat niin kuluttajia kuin yrityksiä. Suomen Yrittäjät ovat tehneet asiasta myös oman aloitteensa, joka sisältää nämä samaiset asiat. Onkohan kaikki näkökulmat huomioitu, mikäli tällä pyritään nimenomaan parantaa pienten yritysten ahdinkoa?
Kannatamme selkeitä rajoja perintäkuluille
”Hei, olen saanut tällä viikolla nyt kaksi perintäkirjettä kahdelta eri perintätoimistolta ja alkuperäiset laskun summat ovat 304€ ja 310€. Teidän kirjeessänne perintäkulut ovat 30€ ja tässä toisessa 174€. Tottakai ymmärrän, että maksuviiveestä tulee kulua, mutta onko tuo jälkimmäinen kulu kohtuullinen?” Saimme tällaisen puhelun kuukausi sitten ja se kertoo, että perintäkuluissa todellakin on hajontaa.
Perintäala on digitalisoitunut vahvasti, mikä on tehnyt prosessista nopean ja sujuvan. Satojen eurojen perintäkuluille ei aina tunnu löytyvän perusteita, varsinkin jos velallinen maksaa velkansa ensimmäisen maksuvaatimuksen myötä. Kohtuullisuus määrittää tänä päivänä perintäkuluja ja valitettavasti hajontaa on niin paljon, että se aiheuttaa keskustelua mediaa myöten.
Me Perintäritarissa olemme määrittäneet perintäkulujen maksimimääräksi 10% kokonaissaatavan suuruudesta (kuitenkin minimiveloituksemme on 25€ ja maksimissaan 300€). Toteutamme perinnän siten, että ensimmäisen maksuvaatimuksen eräännyttyä soitamme velalliselle, tarkistamme postin löytäneen perille ja koitamme ratkaista ongelman. Teemme siis kulujen eteen muutakin kuin toimimme postituskonttorina. Lisäksi veloitamme velkojalta kotisivujemme laskurin mukaisen palkkion, mikäli toimissamme onnistumistumme. Tätä pidämme reiluna mallina, sillä lähes kaikki asiakkaistamme on pieniä yrityksiä, ja itse yrittäjinä haluamme kantaa vastuun onnistumisista. Tyhjästä ei pidä maksaa mitään.
Eli vaikka tämä lakimuutos toteutuisi, meidän omaan ansaintaamme se tulisi vaikuttamaan erittäin vähän. Kulumme ovat nyt jo hyvässä linjassa mahdollisen lakimuutoksen kanssa. Laki ohjaisi perintätoimistoja veloittamaan maksuja myös toimeksiantajilta ja myös yhtenäistäisi alan toimintamalleja. Tämä tekisi hyvää alamme maineelle ja helpottaisi palveluiden vertailua.
Lakialoitteen voittajia olisivat isot yritykset
Olen kuitenkin huolissani pienistä yrityksistä. Juuri niistä, joita tällä kulukatolla pyritään suojelemaan. Erityisesti ne, jotka laskuttavat isoja yrityksiä suurilla summilla, kärsisivät eniten. Ei ole harvinaista, että pieni rakennusalan yrittäjä laskuttaa 30000€ laskun pääurakoitsijalta ja maksuehtona on vähintään 30 päivän maksuaika. Perintäkulujen maksimimäärä yli 1000€:n saatavissa on 210€ (ensimmäinen maksuvaatimus 50€ ja toinen 25€). Eli se on 30000€ laskusta 0,7%. Kun tähän lisätään lain mukainen viivästyskorko yritysten välillä (8%), saadaan vuosikuluksi 8,7% pääoman päälle. On itsestään selvää, että suuret yritykset laittavat kassan kiertämään ja pyrkivät saamaan omaisuudelleen parhaan mahdollisen tuoton. Tuo 30000€ voi tuottaa yritykselle sijoitettuna jopa 15% vuosittaista korkoa, joten kannattavuuden maksimoimiseksi laskujen maksamista kannattaa pitkittää ja hoitaa maksu vasta oikeudellisen uhan (tai tratan) edessä. Yksi uhka on minimoitu rajoittamalla perintäkulut naurettavan mataliksi.
Ymmärrän Suomen Yrittäjien näkemyksen pienten velallisasiakkaiden puolesta, mutta jos he yhtyvät Taavitsaisen malliin samoista perintäkuluista kuluttajien ja yritysten kohdalla, yllä oleva skenaario olisi selviö. Pienet yritykset olisivat lopulta kärsijöinä, vaikka esityksen tarkoitus oli alunperin päinvastainen. Perittävää tulisi heikomman kassan kierron vuoksi enemmän ja kokonaisuudessaan ongelmat vain kasvaisivat.
Olemme Suomessa erittäin tunnollista maksukansaa, sillä laskut maksetaan keskimäärin 2vrk eräpäivän jälkeen. Tästä tulee olla ylpeitä ja pidetään säntillisyydestä kiinni myös tulevaisuudessa. Tällä lakiehdotuksella romuttaisimme tämän täysin.
Lakimuutos ohjaa yrityksiä oikeudellisiin keinoihin
Toinen ongelma olisi oikeuslaitosten ruuhkautuminen. Kulukatto tekisi vapaaehtoisen perinnän mahdottomaksi yritysperinnässä, sillä vasta oikeudellinen perintä tarjoaa todellisen uhan velalliselle. Tämä tarkoittaa entistä enemmän maksuviiveitä prosessissa ja vaatii lisärekrytointeja oikeuslaitoksissa. Vapaaehtoinen perintä on kuitenkin nopein ja edullisin tapa tällä hetkellä hoitaa saatavien perintä. Ei ne perintäkulut kohtuullistu siten, että toimeksiannot ohjataan kalliiseen oikeudelliseen perintään.
Haluamme Perintäritarissa kohtuullisuutta ja selkeitä rajoja perintäkulujen määrään myös yrityksiltä. On kuitenkin ymmärrettävä kokonaisuus. Toivon, että Suomen Perimistoimistojen Liitto Ry ja siellä jäseninä toimivat alan merkittävimmät toimijat ottaisivat asiaan kantaa ja ehdottaisivat kulumallia, joka olisi kokonaisuuden kannalta fiksu ja meidän kaikkien perintätoimistojen yhteisesti noudatettava. Näytetään, että pystymme sääntelemään omaa toimialaamme luotettavasti ilman lakimuutoksia.
Jussi otti blogissamme kantaa samaiseen asiaan pari vuotta sitten. Voit lukea blogin tästä.
Perintäritarin Juha