Perintäkulut ja niiden suuruus herättävät usein keskustelua. Jokainen perintätoimisto tietysti määrittelee kertyvät perintäkulut omalla tavallaan, mutta niiden maksimimäärät on sekä kuluttajaperinnän (10 a §) että yritysperinnän (10 e §) osalta kirjattu lakiin saatavien perinnästä. Ja yksi tärkeä asia on muistaa: perintäkulut itsessään eivät ole perintätoimiston kuluja. Ne ovat toimeksiantajan eli alkuperäisen velkojan kuluja siitä, että hän on joutunut toteuttamaan perintää itse tai perintätoimiston välityksellä. Mennäänpäs syvemmälle perintäkulujen maailmaan.
Miten laki saatavien perinnästä perintäkulut määrittelee?
Laki saatavien perinnästä on kirjannut perintäkulujen korvaamisesta seuraavasti (10 §):
“Velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Korvausvelvollisuus voi perustua sekä velkojan omista perintätoimista aiheutuviin kuluihin että kuluihin, joita velkojalle aiheutuu sen johdosta, että velkojan on suoritettava toimeksisaajalle korvausta perinnän suorittamisesta.
Korvattavien kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat.”
Tähän viitaten laissa on määritelty erikseen kuluttajaperinnän ja yritysperinnän enimmäismäärät, joihin tuli vuoden 2022 lakimuutoksen myötä yhtenäinen malli: saatavien pääoma määrittelee portaittain maksuvaatimukselle (ja yritysperinnässä trattaperinnällä) lisättävän perintäkulun enimmäismäärän. Ennen tätä lakimuutosta yritysperinnän perintäkuluja määritteli termi “kohtuullisuus”, joka jokaisessa perintätoimistossa nähtiin hieman erisuuruisena euromääränä.
Perintäkulut vs toimeksiantopalkkio
Perintäkulut ovat kaikki ne kulut, joita perintätoimenpiteistä muodostuu ja niiden maksamista vaaditaan velallisasiakkaalta. Kulut on maksuvaatimuksessa eritelty omalle rivilleen pääomien ja viivästyskorkojen lisäksi. Laissa on määritelty niiden enimmäismäärät varsin selkeästi.
Toimeksiantopalkkio on palvelumaksua perintätoimistolta velkojalle ja sitä ei voi siirtää perintäkuluksi velallisasiakkaan maksettavaksi. Jokainen perintätoimisto määrittelee oman palvelumaksunsa toimeksiantajille ja kaikilla sitä ei välttämättä ole edes käytössä. Tällöin on tärkeää selvittää mitä kaikkea tulee maksettavaksi velkojalle, jos perintätoimisto ei toimissaan onnistu. En tiedä yhtään perintätoimistoa, joka tekee aidosti maksutonta perintää, vaikka jotkut palveluitaan maksuttomana mainostavatkin. Perintäritarissa olemme pyrkineet tekemään hinnastostamme aukottoman ja selkeän.
Maksusuunnitelma ja eräpäiväsiirto tuottavat lisätyötä
Jos velallisasiakas tarvitsee maksuvaatimuksen saatuaan maksusuunnitelman tai hän pyytää eräpäivän siirtoa vähintään kahdella viikolla, perintäkuluja voidaan lisätä toimeksiannolle. Laissakin on näillekin määritelty enimmäismäärät. Perusteet ovat työmäärän kasvaminen (toimeksiantajalta jouston selvittäminen, kirjallisen maksusuunnitelman laatiminen sekä sen seuranta) sekä useamman tilityksen tekeminen toimeksiantajalle.
Trattaperinnästä merkittävä lisäkustannus
Trattaperintä on yritysten välisten saatavien perinnän tehokeino ja samalla vakavin vapaaehtoisen perinnän perintäkeino. Trattaperintää voidaan kohdistaan ainoastaan täysin selkeisiin ja riidattomiin saataviin, ja ennen trattaperintää perintätoimiston on lähetettävä vähintään yksi maksuvaatimus 10 vuorokauden maksuehdolla.
Tratasta muodostuu tavallista suuremmat perintäkulut, sillä se vaatii perintätoimistolta erityisen huolellisuusvelvoitteen niin saatavien riidattomuuden ja selkeyden kuin postiosoitetietojenkin osalta. Lisäksi trattaa asetettaessa (ja myöhemmin mahdollisesti protestoidessa) on tietoa pitää jakaa myös luottotietoyhtiön kanssa. Eli trattaperinnässä työmäärä on tavanomaista maksuvaatimuksen lähettämistä suurempi.
Viivästyskorot ja oikeudenkäyntikulut eivät ole perintäkulua
Puhekielessä perintäkuluksi yhdistetään usein kaikki maksuviiveen seurauksena aiheutuvat kulut, jotka velalliselle muodostuu pääoman lisäksi. Esimerkiksi viivästyskorko ei ole perintäkulua vaan korkolain puitteissa vaadittava korko pääomalle, mikä johtuu maksuviiveestä. Vuoden 2025 loppupuoliskon korkolain mukainen viivästyskorko on 9,5%, mikä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että mikäli maksat 1000€ saatavan 12kk myöhässä, saa velkoja vaatia sinulta viiveestä johtuen 95€ viivästyskorkoa. Ja olet korkolain puitteissa sen myös velvollinen maksamaan.
Mikäli perintä etenee vapaaehtoisesta perinnästä oikeudelliseen perintään, tulee pääoman, perintäkulun ja viivästyskorkon lisäksi maksettavaksi myös oikeudenkäyntikuluja. Selkeissä ja riidattomissa tapauksissa velkoja vie saatavansa summaarisella haastehakemuksella käräjäoikeuden ratkaistavaksi ja käräjäoikeus veloittaa etukäteen 70€ oikeudenkäyntikulun velkojalta. Tämän kulun velkoja voi haasteella vaatia velallisen maksettavaksi. Se on luonteeltaan viranomaismaksu, ei perintäkulu.
Miten Perintäritarissa perintäkulut muodostuvat?
“Miten te kehtaatte vaatia 70 euron kulua yhden kirjeen lähettämisestä?” Niinpä. Sen yhden kirjeen ympärille muodostuu paljon toimenpiteitä, joista koituu sekä suoria että epäsuoria kuluja.
Kuluja muodostuu muun muassa seuraavista asioista: velallisasiakkaan luottotietojen tarkastaminen, rahanpesulain mukaisten velvoitteiden varmistaminen, toimeksiannon kirjaaminen, osoitetietojen varmistaminen (Digi- ja väestötietorekisteri (DVV)/Yritys- ja Yhteisötietojärjestelmä (YTJ)), maksuvaatimuksen lähettäminen, puhelu ja mahdollinen tekstiviesti velallisasiakkaalle sekä tilitys toimeksiantajalle. Ja näitä kaikkia toimintoja pyöritetään erilaisilla ohjelmistoilla, jotka eivät ole ilmaisia.
Perintäkulujen muodostumista määrittää myös meillä se miten suurta saatavaa peritään. Jos vaatisimme jokaisesta ensimmäisestä maksuvaatimuksesta 30€ perintäkulua niin valitettavasti perintäkulut eivät kattaisi perinnästä todellisuudessa muodostuvia kuluja. Joidenkin asioiden selvittäminen vaatii tuntien työtä, toiset tulevat kuntoon yhdellä puhelinsoitolla.
Perintäkulut muodostuvat siis kaikista niistä toimenpiteistä, joita tehdään toimeksiannon vastaanottamisen jälkeen saatavien perimiseksi. Olemme erittäin onnellisia, että myös yritysperintään tuli vuonna 2022 perintäkulujen enimmäismäärät lakiin, mikä on tasavertaistanut etenkin velallisasiakkaiden asemaa. Toki me pystyimme aikaisemmin erottumaan alhaisemmilla perintäkuluillamme eduksemme, mutta kokonaisuutena tasavertaisuus on huomattavasti suurempi asia jokaiselle yrittäjälle.
Pari vuotta sitten tuli kirjoitettua samaisesta aiheesta otsikolla “Perintäkulut ovat velkojan, ei perintätoimiston saatavia”. Se oikeastaan tiivistää perintäkulujen omistajuuden ja sen kenelle ne kuuluvat.
Perintäritarin Juha